Keskiviikkona 16.8. Nakkilan lukion opiskelijat ja Nakkila-Luvian Osuuspankin seniorikerhojen jäsenet tekivät yhteisen matkan Tuusulanjärvelle. Matkaan lähdettiin seitsemältä aamulla koulun pihasta. Lukiolaiset sijoitettiin busseihin luokka-asteittain ja pankin kerholaiset jaettiin tasan jokaiseen bussiin. Matkalla oli hyvin aikaa eri sukupolvien väliseen keskusteluun retkestä sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Ryhmillä oli samat matkakohteet, mutta niissä käytiin eri järjestyksessä, jotta vältyttiin ruuhkilta.
Matkakohteina olivat Suomi 100 -teemaan erittäin hyvin sopivat Lottamuseo, Ainola ja Halosenniemi.

Nämä kaikki sijaitsevat Tuusulassa, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Nakkilasta. Matkalla Tuusulanjärvelle pysähdyimme autokeitaalla Forssassa aamukahvilla ja ostamassa matkaeväitä. Jokaisessa bussissa oli kaksi opasta, jotka valittiin lukiolaisten keskuudesta ennen matkaa. Meidän bussimme oppaat Lotta Kivelä ja Nuutti Karjalainen kertoivat kohteistamme ja viihdyttivät bussissa matkustavia seniorikerholaisia ja opiskelijoita.

Ensimmäiseksi vierailimme Lottamuseossa. Kun pääsimme perille, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Osa pääsi ensin syömään herkullisen aterian Lottakanttiiniin samalla kun toiset suuntasivat opastuskierrokselle, sitten osia vaihdettiin. Opastuskierroksella ryhmä ohjattiin pieneen saliin, jossa museon opas piti esityksen liittyen Lotta Svärd -järjestön toimintaan ja historiaan. Lotta Svärd -järjestö toimi vuosina 1920 – 1944 Suojeluskunta-järjestön tukena. Sota-aikana lotat tekivät monenlaisia töitä, kuten muonitusta ja ilmavalvontaa. He vapauttivat tällä tavalla noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Valvontakomissio määräsi Lotta Svärdin lakkautettavaksi vuonna 1944.

Esitys Lottamuseossa oli mielenkiintoinen ja tarjosi paljon tietoa aiheesta. Opastuksen jälkeen pääsimme kiertämään Lottamuseon aluetta. Pihapiirissä sijaitsee myös evakkomuseo, joka kertoi siitä ajasta, kun karjalaiset joutuivat evakkoon Neuvostoliiton hyökättyä ja valloitettua maamme itäosat. Museossa on nähtävänä muun muassa Lotta Svärdin uniformu sekä järjestölle kuuluneita esineitä.
Kiertelyn ja opastuksen jälkeen siirryimme takaisin bussille jatkaaksemme seuraavaan kohteeseemme, Ainolaan.

Ainola oli kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen koti. Se on nyt kansainvälisesti tunnetuin kotimuseo. Jean ja Aino Sibelius asuivat Ainolassa sen valmistumisesta, vuodesta1904, kuolemaansa saakka. Jean Sibelius kuoli vuonna 1957 ja Aino Sibelius vuonna 1969. Perikunta myi Ainolan vuonna 1972 valtiolle ja se avattiin museona vuonna 1972. Jean Sibelius sävelsi monia teoksiaan Ainolassa. Hän halusi ehdotonta työrauhaa, minkä vuoksi sadevesikourutkin on tehty puusta, ettei sateenropina haitannut luomistyötä.

Viimeinen kohteemme oli Halosenniemi, Pekka Halosen taiteilijakoti. Se on valmistunut vuonna 1902. Museo esittelee Halosen ystäviä, sukua ja taiteilijaelämää. Pekka Halonen teki suuren määrän Suomen luontoa kuvaavia maalauksia. Paikka Haloseniemelle löytyi Pekka Halosen hiihtoretkellä Tuusulanjärven ympäristössä. Talo rakentui Pekan ja hänen veljensä Antin suunnitelmien perusteella. Rakennus on pelkistetty taiteilijankoti, jossa on kansallisromantiikan vaikutteita. Keskeistä rakennuksessa on Halosen suuri ateljee, joka toimii samalla olohuoneena. Pääosassa Haloseniemeä on Tuusulanjärven kaunis ympäristö. Se toimi suurena inspiraationa Halosen teoksille. Hän rakasti luontoa hyvin paljon, ja sen takia Halosenniemen alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.

Haloseniemessä sisälle sai astua vasta laitettuaan suojatossut kenkien päälle. Museo on palautettu 1980-luvun loppupuolella alkuperäisen näköiseksi. Vanhoja kalusteita hankittiin takaisin ja uusia tehtiin vanhojen mallien mukaan. Eteisen kautta pääsi tilavaan ja korkeaan ateljeeseen. Siellä meillä oli lyhyehkö esittely Halosenniemestä sekä taiteilija Pekka Halosesta.

Halosenniemessä on näyttely, joka sisältää Pekka Halosen omia töitä ja Suomi 100-vuoden kunniaksi muutaman muun kulta-ajan taiteilijan töitä. Pääsimme vapaasti kiertämään museota ja tutustumaan moniin teoksiin. Myös ulkona sai kiertää Tuusulajärven maisemissa. Nautittuamme maisemista ja Suomen kultakauden taiteen tuulahduksista suuntasimme kotia kohti. Pysähdyimme iltakahville Forssassa ja saavuimme Nakkilaan noin kello kahdeksan. Vaikka matka päättyi, puhuttavaa riittää pitkäksi aikaa.
Haluamme kiittää Nakkila-Luvian Osuuspankkia, joka tarjosi bussikuljetuksen, sekä Nakkilan Lions Klubia, joka osallistui taloudellisesti matkan tukemiseen.

Alisa Leinonen, Wilma Heiskanen, Jenna Parkkali, Kiia Reponen, Jeremias Rauhaniemi, Nuutti Taipale, Suvi Pentikäinen